Arvoisat kuulijat, hyvät naiset ja herrat
Holokaustin muistopäivän lähestyessä muistamme suvaitsemattomuuden, vihan ja väkivallan tuhovoimalle menetettyjä ihmishenkiä. On olemassa pahuutta, jonka kohtaaminen silmästä silmään hyytää ihmisen sielua. Sellaista inhimillistä pahuutta edustaa antisemitismin vihasta ja vainosta kasvanut holokausti. Pahuus sikiää heikkoudesta, niin yhteiskunnan heikkoudesta kuin yksilön heikkoudesta. Tällaisen pahuuden edessä voimme tuntea surun lisäksi voimattomuutta, häpeääkin.
Euroopan historian synkimmän hetken äärellä kiusaus katsoa toiseen suuntaan voi olla suuri. Tuntuu kipeältä myöntää, että tämän pahuuden takana oli tavallisia ihmisiä. Hannah Arendtin kenties siteeratuimman ajatuksen mukaan ihmisten pahuus ei ole erityislaatuista, vaan olemukseltaan arkista. Se on tavallisten ihmisten välinpitämättömyyttä ihmisarvon loukkauksia kohtaan. Lopulta vuosien saatossa toiseuttamisen ja vihapuheen normalisoiduttua vihateot johtivat holokaustin hirveyksiin.
Itävaltalaisen kirjailijan ja toimittajan, Felix Saltenin vuonna 1922 kirjoittama faabeli Bambi kuvaa raadollisella tavalla ihmisen suhdetta niin itseensä kuin luomakunnan muihin luotuihin. Tämä alkuperäinen tarina ei ole monelle tutun Disney-tulkinnan mukainen pehmeän haikea pastoraali luonnon kiertokulusta, vaan brutaali kertomus turvattomuudesta ja ihmisen muodon ottavasta väkivallasta, jolta kukaan ei ole turvassa.
Historian kirjoituksen ohella kaunokirjallisuus ja kulttuuri ovat keinoja tarkastella etäännyttäen viime vuosisadan tapahtumien alkuaskelia. Saltenin romaanin voi nähdä vertauskuvana 1900-luvun alun Euroopassa päätään nostaneelle antisemitismille, juutalaisvihalle ja vainolle. Metsän eläinten tavoin myös Euroopan juutalainen väestö joutui piilotumaan ja pelkäämään pelkän olemassaolonsa vuoksi. Lopulta vuosien saatossa normalisoitu toiseuttaminen, vihapuhe ja vihateot johtivat toisen maailmansodan järkyttäviin hirveyksiin, holokaustiin. Itsekin juutalainen Salten kertoi eläinkunnan kautta ennakoiden Euroopan tarinaa.
Arvoisat kuulijat,
Suomessa Holokaustin muistopäivää vietetään almanakan mukaan Vainojen uhrien muistopäivänä, mutta itselleni on selvää, että kyseessä on nimenomaan holokaustin uhrien muistaminen.
Muistaminen ei ole vain muistelua, vaan muistaminen on myös muistosta kiinni pitämistä, jotta emme unohtaisi menneisyydessä tapahtuneita kauhuja. Jos haluamme täysin ymmärtää nykyhetkeä ja luoda parempaa tulevaisuutta, on ratkaisevan tärkeää olla tietoinen menneisyydestä ja yrittää ymmärtää sitä.
Meidän on muistettava liki sadan vuoden takaiset kauheudet, jotta tiedämme, mihin systemaattinen ja jatkuva vihapuhe voi johtaa.
Meidän on muistettava holokaustin hirveä historia, jotta tunnistamme ajoissa hiljaiset merkit väkivaltaisten ääriliikkeiden noususta. Myös Suomessa Helsingin juutalainen seurakunta joutuu käyttämään varoja vartiointiin ja muihin turvatoimiin. Myös meillä Suomessa on tehty antisemitistisia vihatekoja, esimerkiksi sotkettu hautoja ja uskonrauhan paikkoja. Ministerinä olen tuominnut valtioneuvoston puolesta nämä teot tiukasti ja yksiselitteisesti.
Meidän on muistettava, jotta holokaustin kaltaista miljoonia ihmishenkiä vienyttä järjestelmällistä ihmiselämien joukkotuhontaa ei enää koskaan tapahdu Euroopan maaperällä. Tämä on erityisen tärkeää juuri nyt, kun Euroopan maaperällä on jälleen sota, jossa hyökkääjä on kerta toisensa jälkeen viitannut kansanmurhaan motiivinaan. Hyökkäyssotaa käyvä Venäjä heijastaa omia tarkoitusperiään puheillaan vastustajan natsihallinnosta. Tätä me emme hyväksy, sillä me muistamme holokaustin todellisen historian.
Arvoisat kuulijat,
Jo vuonna 2018 Euroopan unionin perusoikeusvirasto FRA varoitti nousevasta antisemitismistä Euroopassa. Rasismi voi kasvaa monenlaisista ennakkoluulojen ja pelon pikku puroista, mutta historian opetuksen mukaan ennen pitkää antisemitismi tulee osaksi rasistista vihanlietsontaa.
Jokaisella ihmisellä on oikeus turvaan ja uskonrauhaan kotimaassaan. Antisemitismin torjuminen sen kaikissa muodoissaan on ollut monin tavoin Sanna Marinin hallituksen agendalla. Julkaisimme vuonna 2019 Suomen kolmannen Kansallisen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn toimenpideohjelman. Niin ikään Rasismin vastainen ja hyvien väestösuhteiden toimintaohjelma on keskeinen työkalu Sanna Marinin hallituksen syrjinnän vastaiselle työlle.
Osana Suomen EU-puheenjohtajuuskautta vuonna 2019 järjestin korkean tason keskustelutilaisuuden EU-maiden sekä EU-jäsenehdokasmaiden suurlähettiläille. Käsittelimme säätytalolla arvokkaassa tilaisuudessa, kuinka voisimme paremmin torjua vihapuhetta, viharikoksia ja antisemitismiä. Keskusteluissa nousi selvästi esille, että kyseessä on universaali ongelma, joka koskettaa kaikkia Euroopan maita. Eurooppalainen yhteistyö ja hyvien käytäntöjen jakaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä näiden ilmiöiden torjumisessa.
Olinkin tyytyväinen, kun Euroopan komissio esitti syksyllä 2021 ensimmäisen EU:n strategian antisemitismin torjumiseksi ja juutalaisen elämäntavan vaalimiseksi. Antisemitismi on koko maailmaa ja koko Eurooppaa koskettava kysymys. Siksi on hyvä, että torjumme antisemitismin sen kaikissa muodoissaan yhdessä, yhtenä eurooppalaisena rintamana.
Arvoisat kuulijat,
Me tämän talon ihmiset olemme julkisen sanan käyttäjinä paljon vartijana.
On huolestuttavaa, että jopa eduskunnan suuressa salissa käytetään ilmauksia, joita ei muutama vuosi sitten olisi uskonut julkisessa keskustelussa kuulevansa. Pelkään, että ennen pitkää muun vihapuheen ohella myös antisemiittinen puhe on solahtamassa osaksi yleistä puheenpartta.
Tätä ei pidä hyväksyä. Emme saa antaa tilaa äänille, jotka jakavat yhteiskuntamme hyviin ja huonoihin kansalaisiin, meihin ja heihin, ystäviin ja vihollisiin. Tämä heikentäisi demokraattista ja avointa poliittista keskustelua, jolloin radikalisoituminen ja ääriliikkeet saisivat jalansijaa. Meidän kaikkien on tehostettava toimiamme suvaitsemattomuuden, rasismin ja muukalaisvihan ehkäisemiseksi.
Aloitin puheeni sanoilla pahuuden luonteesta. On tärkeää, että ymmärrämme, ettei yksikään yhteiskunta ole täysin immuuni antisemitismin kaltaiselle pahuudelle. Voimme kuitenkin tehdä yhteiskuntana paljon sen eteen, että hyvyys ja inhimillisyys voittavat.
Tässä maailmassa on paljon hyvää ja puolustettavaa. Vaikka pahuutta on vaikea katsoa kasvoihin, on se rohjettava tehdä päivästä toiseen. Antisemitistiseen retoriikkaan on puututtava aina ja kaikkialla. Meidän on yhteiskuntana puolustettava oikeusvaltiota, tasa-arvoa, solidaarisuutta, uskonvapautta ja jokaiselle kiistatta kuuluvaa jakamatonta ihmisarvoa.
Olkaamme avoimin silmin, rohkein mielin ja todetkaamme aina pahuuden edessä: tästä et kulje. No pasaran.
Myös tänä koettelevana aikana, olkaamme luottavaisia: Ihmisten hyvyyden voima voittaa lopulta aina.
